Luentopäiväkirja 2

Tämän päiväkirjan tarkoitus on toisten ryhmien opiskelijoiden blogiartikkelien kommentoiminen.

Nimimerkki jarmorautakoski muistuttaa blogissaan, että teknologia ei ole on oppimista varten eikä toisinpäin. Tieto- ja viestintätekniikka on mielestäni hyvä renki, mutta huono isäntä. Välillä TVT-kurssilla tuli sellainen fiilis, että teknologiaa käytetään vain sen takia, että se motivoi oppilaita sellaisen asian pariin jonka muuten pelätään olevan tylsä. Toivon, että kehitys ei ole menossa siihen suuntaan että kaikki perinteiseksi mielletty oppiminen syrjäytetään teknologia-avusteisella oppimisella vain sen takia, että ilman teknologiaa mikään ei tunnu miltään.

Blogissa Joonastekno13 heitellään hyviä ajatuksia yhteisöllisyyteen tähtäävästä oppimisesta, ja siitä tulisiko tulevaisuudessa myös arviointimenetelmien kehittyä samaan suuntaan. ”Voisiko joku todistuksessa arvioitava “oppiaine” olla esimerkiksi yhteisöllinen opiskelu tai ryhmätyöskentely?” Minusta ei olisi lainkaan hassumpi idea, että ryhmätyöskentelytaidoista saataisiin niinikään palautetta kuin käytöksestä ja huolellisuudesta omina kouluaikoinani kultaisella 90-luvulla. Jos tieto- ja viestintätekniikka osataan valjastaa oikeanlaisen yhteisöllisyyden välineiksi, on mahdollisuudet varmasti rajattomat! Yhteisöllisyyden toteutumista verkossa lienee hankala arvioida. Verkossa on rajattomat mahdollisuudet vuorovaikutukseen, mutta vaarana on kanssakäymisen näennäisyys. Toivottavasti elämän oikea sosiaalinen vuorovaikutus kouluissa ei köyhdy teknologistumisen myötä. Onhan nykyisin jo siirrytty kodin ja koulunkin yhteistyössä oppilaitosten omiin hallinto-ohjelmiin, joiden kautta selvitellään esimerkiksi poissaoloja. Tarvitaanko pian enää vanhempainiltojakaan?

Älypuhelin tai tabletti tulee todennäköisesti kuitenkin löytymään jokaiselta lapselta jossain vaiheessa, joten miksipä turhaan panttaamaan niitten kasvatuksellista käyttöä. Niina4 huomauttaa kirjoituksessaan, että tabletit ja älypuhelimet voivat olla paljon muutakin kuin pelivälineitä. Jos näiden jokapäiväisten laitteiden hyötykäyttöä opetetaan alusta asti viihdekäytön rinnalla, kasvatetaan varmasti samalla paremmin tulevaisuuden työelämän verkkovesillä navigoivia kansalaisia.

 

Luentomuistiinpanot TVT

Luentosarjamme Tieto- ja viestintätekniikan kurssilla lähti käyntiin tutun ongelman parissa – tekniikka ei toimi, niin kuin opettaja oli suunnitellut. Tämä arkipäiväinen säätäminen huvittaa, sillä eihän tekniikka koskaan toimi silloin kuin sitä tarvitaan. Luulen, että usealle opettajalle on tullut tietotekniikasta suurempi mörkö kuin tarvitsisikaan sen takia, että näitä negatiivisia kokemuksia kriittisillä hetkillä sattuu suhteellisen usein.

Peruskoulun oppilailla on oikeus ajanmukaisiin oppimisympäristöihin, joka määritelty jo opetussuunnitelmatasolla. Teknologia kehittyy huimaa vauhtia, ja eri alueiden ja kuntien koulut ovat lähteneet teknologiaan satsaamiseen mukaan varsin vaihtelevilla tavoilla. Eriarvoisuutta toki on, mutta tämä kehitys on ainakin minun lapsuuden kokemuksiin verraten aivan huikeaa – en olisi voinut kuvitellakaan että joskus jokaisen lapsen olisi mahdollista käyttää omaa kannettavaa tablettia (enhän tosin voinut edes fantasioida kosketusnäytöistä kultaisella 90-luvulla). Teknologinen kuilu tarkoittaa sivistysvaltioiden suhdetta muuhun maailmaan, ja tutkimustulosten valossa voi todeta että Suomi on yksi tietotekniikan kärkimaita.

2010-luvun lapset ovat ns. diginatiiveja, eli he ovat kasvaneet kiinteästi yhdessä teknologian kanssa. Uusien laitteiden ja sovellusten oppiminen on heille luontaista, toisin kuin aikuisille jotka vierastavat tuntemattomia aparaatteja. Medialukutaidon opettaminen lapsille on yksi suurimmista perusopetuksen tehtävistä, sillä tietoa pitää oppia tutkimaan kriittisesti. Tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset haastavat opettajia paljon, sillä internetistä löytyy lukematon määrä käyttökelpoista opetusmateriaalia, josta vain täytyy erilaisin keinoin ottaa selvää että mikä materiaalin alkuperä on, ja saako sitä ylipäätään käyttää ilman lupia.

Yksi kurssimme teemoja oli oppimistilanteiden järjestäminen eli orkesterointi. Joustavat tehtävänkuvaukset luovat mahdollisuuden käyttää mielikuvitusta. Aina ei opettajan tarvitse pureskella oppilaille kaikkea valmiiksi.

Yksi kurssin teemoista oli etäopetus, joka on minulle aivan uusi konsepti. Tärkeintä etäopetuksen järjestämisessä on, että pitäisi aina rakentaa vuorovaikutus opettajan ja oppilaitten välille. On olemassa oppilaitten virtuaalisia vihkoja, joitten avulla opettaja pystyy kontrolloimaan mitä luokassa tapahtuu. Etäopetuksen hyvä puoli on resurssien säästäminen, esim. maahanmuuttajien kielenopetusta voidaan järjestää yhdellä koululla ja muiden koulujen saman kielen oppilaat pystyvät osallistumaan.